Heinäkuun yksi parhaimmista viikonlopuista kelien suhteen oli edessä. Scanper 22 oli lastattu täyteen tärkeimmistä varusteista. Hyvässä tuulessa suuntasimme kohti Mämminiemeä. Ristiselän jäädessä taakse aamupäivän aurinko vaihtui sateeseen. Vettä piiskasi kunnolla, minkä jälkeen vaihtelevat järviolosuhteet tarjosivat niin kuuluisan ja kerta kaikkiaan upean plägän. Vaatetuksen suhteen sai taas huomata, että tuulella on suuri merkitys siihen, mitä päälleen laittaa.
Heti tuulen tyynnyttyä tuntui siltä, että kerrospukeutuminen oli liikaa, ja vaatteita oli vähennettävä oikein urakalla. Tunnin odottelun ja muutaman teekupin jälkeen pieni tuulenvire antoi ymmärtää, että matka saattaisi jatkua taas pian. Kryssimme pian mukavassa tuulessa kohti Kärkistensalmen siltaa. Sillan välittömässä läheisyydessä olevat merimerkit jäi taas taakse sen verran läheltä ohitettuina, että kipparillakin oli perhosia vatsassa kuitenkin veneen nousukykyyn vahvasti luottaen. Sillan jälkeen tapahtui jotain radikaalia. Päätimme ottaa aivan uuden asenteen Päijännettä kohtaan ja suuntasimme Kuminan sijasta Korpilahden suuntaan.
Korpilahti osoittautui oivalliseksi satamaksi, jonne saavuttaessa vastaanotto oli lämpimän ystävällinen. Satamapäälikkö ohjasi Scanperin miehistöineen hyvälle paikalle. Korpilahden palveluihin tutustumisen jälkeen (kauppa ja sanitettipalvelut) suuntasimme hyvässä tuulessa kohti Kuminaa.
Illalla olisi tiedossa sauna JVS:n saaressa, joten ilta-auringon lämpö, pehmeä kesätuuli vasten kasvoja, reilu 5 solmua nopeutta ja mukava purjehdusinto päällä navigoimme uusia reittiä kohti ensimmäisen päivän määränpäätä, Kuminaa. Saavuttuamme saaren rantaan paikalla ei ollut mitenkään mahdottoman paljon veneitä. Päijännepurjehdus veti kansaa Padasjoelle, joten saimme nauttia kaikessa rauhassa vesistön pohjoispäädystä. Illalla sauna kruunasi ensimmäisen purjehduspäivän, eikä yöllä kohdalle osunut ukonilmakaan lannistanut tunnelmaa, päin vastoin!
Herättyämme Kuminasta aamu ja keli olivat mitä parhaimmat. Satama oli sen verran suojaisa, että tuulella ei ollut sinne asiaa. Kauemmaksi selälle kiikaroidessa pystyi kuitenkin erottamaan selkeän tuulenvireen muodostavan aallokkoa Päijänteellä, joten suuntasimme muiden mukana jatkamaan määränpäätä vailla olevaa matkaamme.
Kryssimme viriävässä tuulessa kohti etelää. Takaanamme alkoi erottumaan myös Pohjantähden rungon muodot, joka ajoi moottorilla ohitsemme muutaman halssin jälkeen. Keli oli edelleen mahtava ja saimme hyvän lounais/länsituulen, jonka avulla sinnittelimme muutamalla halssilla aina Vaherin leveysasteille. Reissun luonteen mukaisesti päätimme pysähtyä Vaherin satamassa, jolloin ylitsemme pyyhki suhteellisen iso ukkospuuska.
Edellisenä päivänä kuminassa näkynyt H-323 saapui myös juuri ukkospuuskan alla satamaan. Samoihin aikoihin saapui myös pariskunta Helmsmann 26:lla.
Ukkosta vartoessa oli oivallinen aika tehdä ruokaa. Raikas kesäsade pyyhki ylitsemme ja satamaan tutustumisen jälkeen suuntasimme jälleen etelään. Samoin teki myös Helmsmann 26, joka jäi kuitenkin yllättävän paljon kevyessä tuulessa jälkeemme lähes täydellä genoallaan.
Judinsaloa lähestyessämme takaa ajoi ohi hieno Comfort 32, jonka miehistö kyseli yrittäisimmekö vielä ehtiä huomiseksi perille Padasjoelle mukaan starttiin.
Totesimme että olimme lähinnä nauttimassa määränpäättömästä purjehtimisesta. Samaan aikaan lännestä lähestyi taas ukonilma, jonka päästimme tyylikkäästi editsemme ilman sen kummempaa kiirettä etelään.
Illalla rantauduimme (ilmeisesti) Ahosaaren itäpuolelle, joka oli täysin länsi/luode -tuulelta suojassa. Saaren suojassa oli myös kaksi teräsvenettä, sekä toinen, vielä tunnistamaton purjevene. Saaren ainoa vapaa paikka purjeveneelle lähellä suurta kiveä saaren kaakkoisosassa vaati kuitenkin kolmen metrin kahlaamisen kiveltä rantaan.
Mahtavasta heinäkuun kesäillasta nauttien ja sen enempää seuraavasta päivästä murehtimatta kävimme nukkumaan.
Yöllä ylitsemme pyyhki ilmeisesti jälleen kerran saderintama - mikäs siinä jos öisin satelee, uusi päivä on silloin aina raikkaampi.
Aamulla uinnin ja maittavan aamupalan jälkeen päätimme suunnistaa takaisin pohjoiseen.
Starttasimme Judinsalon vierestä muutamaa tuntia ennen virallista Volvo Päijännepurjehduksen ensimmäistä starttia Padasjoelta, joten saimme hyvän etumatkan Jyväskylää kohti. Aamu oli tyynen puoleinen ja ajelimme osittain koneella. Tunnistelimme vastaantulevia veneitä, nautimme hyvästä länsituulesta ja purjehdimme!
Sen verran kilpailuhenkeä tuntui löytyvän, että sääennusteet huomioiden suuntasimme takaisin Jyväskylään. Jostain kumman syystä Kärkistensalmen sillalla saimme taas todella hyvän tuulenpuuskan, joka kyyditti Vertigoa melkein Ristiselälle asti.
Kiitos Päijänteelle, ensi vuonna toivottavasti taas uudestaan.
